Agenda2030
Agenda 2030 oli vuoden 2018 Maailma kylässä -festivaalin pääteema.
Kuva:
Fingo
Analyysi

Suomi ja Agenda 2030 -raportti perkaa Suomen onnistumista SDG-tavoitteiden toteuttajana

Tuore Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportti välittää kuvaa Suomesta, joka on sitoutunut YK:n Agenda 2030 -ohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiin, mutta jolla on vielä tehtävää niiden saavuttamiseksi niin kansallisesti kuin globaalisti.
Outi Hakkarainen
22.5.2019

Eriarvoisuuden tunnistaminen ja vähentäminen, ihmisten toimeentulon turvaaminen, päättäväinen ilmastopolitiikka sekä poliittisen johdonmukaisuuden tärkeys toistuvat tuoreen Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportin teksteissä.

Suomi ja Agenda 2030 -kansalaisyhteiskunnan seurantaraportti on kolmas laatuaan. Tuore raportti käsittelee SDG-tavoitteita Hyvä koulutus (4), Ihmisarvoista työtä ja talouskasvua (8), Eriarvoisuuden vähentäminen (10), Ilmastotekoja (13), Rauha ja oikeudenmukaisuus (16) sekä Yhteistyö ja kumppanuus (17).  Joukko kansalais- ja ammattijärjestöjä arvioi raportissa niihin liittyen Suomen nykytilaa, visioi huomisen Suomea ja tarjoaa suosituksia päättäjille.

Samoihin tavoitteisiin keskitytään myös YK:n korkean tason High Level Political Forumissa (HLPF) heinäkuussa 2019. Foorumi kokoaa maailman maat jakamaan tietoa ja raportoimaan edistymisestään kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamisessa. Tämä seurantaraportti julkaistaan foorumin aikaan englanniksi osana kansainvälisen Social Watch -verkoston Spotlight-raporttisarjaa.

Vuoden 2019 foorumi päättää Agenda 2030 -ohjelman seurantatapahtumien ensimmäisen nelivuotisen kauden. Kun ohjelma käynnistettiin vuonna 2016, päätettiin seuraavien kolmen vuoden aikana käsitellä kaikki tavoitteet New Yorkin foorumeissa siten, että kunakin vuonna on mukana Yhteistyö ja kumppanuus (17) sekä 5–6 muuta tavoitetta. Suomalaisen kansalaisyhteiskunnan seurantaraportit noudattavat samaa kaavaa. Vuosien 2017 ja 2018 raporteissa käsiteltiin teemoja, joihin New Yorkissa paneuduttiin näinä vuosina.

* * *

Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportti välittää kuvaa Suomesta, joka on sitoutunut YK:n Agenda 2030 -ohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiin, mutta jolla on vielä tehtävää niiden saavuttamiseksi niin kansallisesti kuin globaalisti. 

Maailman ihmisten tiedollisissa valmiuksissa on valtavia eroja. Osa saa laadukkaan koulutuksen, osa ei opi koulussa edes lukemaan ja laskemaan. Suomalaista koulutusosaamista arvostetaan maailmalla, mutta Suomi ei silti osallistu kansainvälisiin koulutusalan yhteistyöverkostoihin, eikä ole korottanut koulutukseen suunnattua kehitysrahoitustaan, joka nykyisellään vaatimaton.

Raportin kirjoittajien toiveena on, että tulevaisuuden Suomi saa laajasti arvostusta aktiivisesta osallistumisestaan ja asiantuntevasta panoksestaan kansainvälisissä koulutusalan yhteistyöverkostoissa. Suomalaiset päättäjät myös ymmärtävät, että hyvään koulutukseen on tärkeää investoida.

Tasa-arvoinen koulutus on hyvinvointivaltion ja Suomen menestyksen kulmakiviä. Nuorten aikuisten korkeakoulutus on kuitenkin vähentynyt ja nuorten koulutustaso kääntynyt laskuun. Suomeen on myös syntymässä ihmisryhmä, jolla on matala pohjakoulutus ja heikot edellytykset pärjätä työelämässä.

* * *

Vaikka taloudellinen eriarvoisuus maailman maiden välillä on vähentynyt, ihmisten välinen eriarvoisuus on lisääntynyt. Yli 75 prosenttia maailman ihmisistä asuu yhteiskunnissa, joissa tulot jakautuivat epätasaisemmin kuin vuonna 1990. Taloudellisten hyötyjen epätasainen jakautuminen ja heikko sosiaaliturva ylläpitävät epäoikeudenmukaisuutta.

Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen vähentää merkittävästi eriarvoisuutta. Se on yksi Suomen kehitysyhteistyön painopistealue, mutta tavoitteet ja käytännöt ovat olleet ristiriitaisia. Juha Sipilän hallitus leikkasi tukea kaikilta YK-järjestöiltä, mukaan lukien UN Womenilta, jonka avustusta vähennettiin 40 prosenttia vuosina 2014–2017. Samalla aikavälillä YK:n väestörahasto UNFPAn tuki putosi 55 prosenttia.

Raportin mukaan Suomi ei ole saavuttamassa köyhyyden puolittamisen tavoitetta. Pienituloisimpien, etenkin lapsiperheiden, työttömien ja opiskelijoiden, toimeentulo on vaikeampaa kuin ennen, ja pitkäaikaistyöttömien, sairaiden ja toimintarajoitteisten perustoimeentulo on vaarantunut.

Erityisen huolestuttavaa on lasten eriarvoistuminen. Suurin eriarvoisuutta aiheuttava tekijä on lasta ja perhettä kuormittavien tekijöiden, kuten talous-, mielenterveys- ja päihdeongelmien, kasautuminen. Turvapaikkaa hakevien lasten asema on hälyttävä – kansainvälistä suojelua hakeva lapsi nähdään ennemmin turvapaikanhakijana kuin lapsena.

Eriarvoisuus on merkittävää myös työntekijöiden keskuudessa. Valtaosalla maailman työntekijöistä ei ole oikeutta neuvotella yhdessä palkoistaan ja työolosuhteistaan tai mennä lakkoon. Myös suomalaiset yritykset loukkaavat työntekijöiden oikeuksia maailmalla:

”Vaikka meillä on kansalliset työelämän oikeuksia suojaavat säädökset, yritysten ei tarvitse seurata niitä ulkomailla. Yhä useammat yritykset noudattavat vapaaehtoisesti YK:n ihmisoikeuksia koskevaa huolellisuusvelvoitetta, mutta ei riitä, että pelkästään edelläkävijäyritykset tekevät näin”, raportissa todetaan.

Raportin kirjoittajien visio on, että tulevaisuuden Suomi on ollut vaikuttamassa siihen, että työelämän perusoikeudet toteutuvat maailmassa. Ihmisillä on ihmisarvoista työtä, elämiseen riittävä palkka eikä lasten tarvitse tehdä koulunkäyntiä estävää työtä. Poliittinen johdonmukaisuus on edesauttanut, että Suomeen on saatu kansallinen yritysten ihmisoikeusvastuuta korostava laki.

* * *

Suomi eriytyy voimakkaasti alueellisesti. Kasvavien kaupunkien työmarkkinat monipuolistuvat ja tarjoavat paljon työpaikkoja, erityisesti palvelualoilta. Syrjäseudut ovat vaikeassa asemassa, koska työpaikkojen siirtyessä kasvuseuduille myös suuri osa työikäisistä lähtee.

Myös oppimistulokset eriytyvät yhä vahvemmin sukupuolen, asuinalueen ja opetuksen sisällöllisten painotusten mukaan. Tällainen eriytyminen on osin haitallista, ja sen merkitys kasvaa myöhemmin elämässä.

Terveys- ja hyvinvointieroja on niin maan eri osissa kuin kuntien sisällä. Harvaan asutuilla alueilla hyvinvointiin ja turvallisuuteen vaikuttavat pitkät välimatkat, infrastruktuurin puutteet sekä julkisten ja kaupallisten palveluiden keskittyminen kuntakeskuksiin. Julkisen liikenteen vähyys, autottomuus, teiden huono kunto ja katuvalojen puute vaikeuttavat liikkumista. Yksinäisyyden kokemus on noussut keskeiseksi elämänlaatua heikentäväksi tekijäksi.

Myös inhimillisen turvallisuuden toteutuminen vaihtelee alueellisesti ja paikallisesti. Väkivallan uhreille tarkoitettuja palveluja, kuten turvakoteja ja mielenterveyspalveluita, on saatavilla erityisen huonosti harvaan asutuilla alueilla. Pitkät etäisyydet yhdistettynä vähäisiin resursseihin vaikeuttavat myös väkivallan ehkäisytyötä ja asevalvontaa suuressa osassa maata.

* * *

Ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen ovat kestävän kehityksen ytimessä. Saavutettuja kehitystuloksia vesittyy ja uusien saavuttaminen vaikeutuu, ellei ilmastonmuutokseen vastata kunnolla. Jopa sata miljoonaa ihmistä voi vajota takaisin köyhyyteen vuoteen 2030 mennessä. Erityisen haavoittuvia ovat kehittyvien maiden tytöt, lapset, naiset ja alkuperäiskansat.

Historiallisesti ilmastonmuutoksesta ovat vastuussa Suomen kaltaiset vauraat maat. Niiden kehittyville maille antama tuki on haavoittuville alueille ja ryhmille elintärkeää. Suomen maksatukset ovat kuitenkin kaukana oikeudenmukaisesta osuudesta.

Ilmastopolitiikasta puuttuu johdonmukaisuutta. Suomi ajaa kansainvälisesti fossiiliseen energiaan liittyvien tukien poistamista, mutta maksaa esimerkiksi ympäristölle ja ilmastolle haitallisia tukia vuosittain yli 3,5 miljardia euroa. Nämä tuet hidastavat siirtymää fossiilivapaaseen hyvinvointivaltioon. Suomen päästövähennykset ovatkin nykyisellään riittämättömiä suhteessa 1,5 asteen lämpenemisrajaan.

Raportti visioi, että tulevaisuuden Suomen ilmastopolitiikka on hyväksyttävää, oikeudenmukaista ja yhteensopivaa eriarvoisuuden torjumisen kanssa. Uusiutuva energia, kestävä liikenne, materiaalitehokas asuminen ja kasvispainotteinen ruokavalio ovat arkipäivää. Kaikista fossiilisten polttoaineiden tuista on luovuttu, Suomi panostaa ilmastoinvestointeihin ja -osaamiseen. Suomalaisten paikallisesti toteuttamat energiansäästöratkaisut ja uudet lämmitysratkaisut kiinnostavat globaalisti, ja suomalaiset edelläkävijäkunnat niittävät ratkaisuilla kansainvälistä mainetta.

* * *

Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportin sisällöstä vastaavat Kirkon Ulkomaanapu, Plan International Suomi, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK, Suomen luonnonsuojeluliitto, Suomen Rauhanliitto, Suomen Sadankomitea, Suomen YK-liitto, Suomen ylioppilaskuntien liitto – kukin oman asiantuntemusalansa osalta. Lisäksi sisältöä kirjoituksiin on antanut kymmenkunta muuta kansalais- ja ammattijärjestöä. Suomalaiset kehitysjärjestöt Fingo on toiminut raportin kokoajana, ja vastaa tavoitteen Yhteistyö ja kumppanuus (17) tekstistä. 

Raportista keskustellaan Maailma kylässä -festivaaleilla sunnuntai 26.5.2019 klo 11.30 – 12.00 Taiga-lavalla, Kansallisteatterin Lavaklubilla. Keskustelussa asiantuntijat pohtivat, miten koulutus, eriarvoisuuden vähentäminen sekä rauha ja oikeudenmukaisuus ovat yhteydessä ilmastonmuutokseen ja miten Suomi on onnistunut näiden ja muiden Agenda 2030 -tavoitteiden toteuttamisessa.