Fingo toivottaa lämpimästi tervetulleeksi Suomen uuden Sustainable Europe – Sustainable Future -EU-puheenjohtajakausiohjelman. Jo ohjelman nimi kertoo, että kestävyys on Suomen puheenjohtajakauden läpileikkaava teema. Pintaa raaputtamalla ohjelmasta löytyy myös kehitettävää, jotta Suomen kaudella EU:sta tulee nykyistä reilumpi ja kestävämpi.

Eri puolilla maailmaa etsitään ja kokeillaan ekologisesti kestäviä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia toimintatapoja, joilla ihmiskunnan nykyistä kestämätöntä menoa voitaisiin korvata.

Rinteen hallituksen ohjelma on rakennettu historiallisella tavalla kestävän kehityksen ajattelun pohjalle, selviää Fingon analyysista. Sosiaalisen, ekologisen ja talouden kestävyyden tasapaino näkyy kattavasti koko ohjelmassa.

Ykkösketjuun-kampanjan tavoite täyttyi: hallitusohjelmaan saatiin kirjaus ihmisoikeuksia koskevan yritysvastuulain valmistelusta. Useissa Euroopan maissa vastaava laki on jo säädetty tai valmisteilla, ja myös EU-tasolla selvitetään mahdollisuuksia sitovaan sääntelyyn.

Tuore Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportti välittää kuvaa Suomesta, joka on sitoutunut YK:n Agenda 2030 -ohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiin, mutta jolla on vielä tehtävää niiden saavuttamiseksi niin kansallisesti kuin globaalisti.

Suomen eduskuntapuolueita kiinnostaa, millaista politiikkaa EU maailmalla tekee.

Maailman kasvava väestö tarvitsee yhä enemmän ruokaa. Samaan aikaan luonnonvarojen kulutus on äärimmillään: esimerkiksi ihmisen käyttämästä makeasta vedestä jopa 90 prosenttia kuluu maatalouteen. Suomi voisi ruoantuotannollaan säästää globaaleja vesivaroja, tutkija Elina Lehikoinen sanoo.

Erityisesti kehityspolitiikassa koettiin kova isku, kun koko lohkoa leikattiin ei vain paljon, vaan myös todella nopealla aikataululla.

Suomi istuu mielellään kansainvälisillä areenoilla samoissa pöydissä muiden Pohjoismaiden kanssa, myös kehitysrahoittajana. Miten käy mallioppilaan maineelle ja 0,7-kerhon liepeillä notkumiselle, jos Suomi ei nosta apuaan YK:ssa sovitulle tasolle?

Yhä useampi lapsi pääsee kouluun, mutta oppii siellä hyvin vähän. Suomen koulutusvienti halutaan osaksi maailman koulutuskriisin ratkaisua. Riskinä on kuitenkin eriarvoisuuden nousu.