Tuore Suomi ja Agenda 2030 -seurantaraportti välittää kuvaa Suomesta, joka on sitoutunut YK:n Agenda 2030 -ohjelmaan ja sen kestävän kehityksen tavoitteisiin, mutta jolla on vielä tehtävää niiden saavuttamiseksi niin kansallisesti kuin globaalisti.

Suomen eduskuntapuolueita kiinnostaa, millaista politiikkaa EU maailmalla tekee.

Maailman kasvava väestö tarvitsee yhä enemmän ruokaa. Samaan aikaan luonnonvarojen kulutus on äärimmillään: esimerkiksi ihmisen käyttämästä makeasta vedestä jopa 90 prosenttia kuluu maatalouteen. Suomi voisi ruoantuotannollaan säästää globaaleja vesivaroja, tutkija Elina Lehikoinen sanoo.

Erityisesti kehityspolitiikassa koettiin kova isku, kun koko lohkoa leikattiin ei vain paljon, vaan myös todella nopealla aikataululla.

Suomi istuu mielellään kansainvälisillä areenoilla samoissa pöydissä muiden Pohjoismaiden kanssa, myös kehitysrahoittajana. Miten käy mallioppilaan maineelle ja 0,7-kerhon liepeillä notkumiselle, jos Suomi ei nosta apuaan YK:ssa sovitulle tasolle?

Yhä useampi lapsi pääsee kouluun, mutta oppii siellä hyvin vähän. Suomen koulutusvienti halutaan osaksi maailman koulutuskriisin ratkaisua. Riskinä on kuitenkin eriarvoisuuden nousu.

Ilmastonmuutos on erityisen viheliäinen ongelma kehitysmaissa. Uusi teknologia tai muutokseen sopeutuminen eivät riitä ratkaisuksi, jollei puututa myös haavoittuvuuden taustalla oleviin syihin, kuten eriarvoisuuteen ja luonnonvarojen oikeudenmukaiseen käyttöön.

Talouspolitiikka tarvitsee työkaluikseen oikeanlaiset mittarit, jotta se voi tuottaa ekologisesti kestävää hyvinvointia kaikille.

Turvallisuus on noussut kehityspolitiikan uudeksi prioriteetiksi. Kriitikot varoittavat, että kehitysvaroilla tuetaan EU:n omia turvallisuusintressejä.

Nicaraguan vuoden 2019 suhteen on vaikea olla optimisti, kirjoittaa Fingon kestävän kehityksen asiantuntija ja Nicaraguan hyvin tunteva Outi Hakkarainen.